Bruttokansantuote (BKT) on kaikkialla maailmassa käytössä oleva kansantalouden kokonaistuotannon arvon mittari. Se on perusindikaattori, jolla perustellaan talouspoliittisia päätöksiä. Bruttokansantuotetta on alettu pitää myös yhteiskunnan yleisen kehittyneisyyden ja edistyksen tärkeimpänä indikaattorina. Tähän tarkoitukseen sitä ei ole alun perin tarkoitettu käytettäväksi.
BKT:n rinnalle onkin kehitetty vaihtoehtoisia mittareita, jotka huomioisivat taloudellisen kehityksen lisäksi paremmin myös ihmisten hyvinvoinnin kehityksen. Yksi tällainen mittari on aidon kehityksen indikaattori (Genuine Progress Indicator, GPI). GPI:n laskennassa huomioidaan taloudellisen kehityksen lisäksi mm. luonnon tuottamat hyödykkeet ja palvelut, ympäristön saastuminen ja ihmisten välinen tasa-arvo. Maakuntien liittojen yhteishankinnalla on selvitetty maakuntien kehitystä aidon kehityksen mittarilla tarkasteltuna.
Varsinais-Suomen BKT kasvoi tasaisesti 2000-luvun alkupuolelle saakka. Kasvu kuitenkin pysähtyi vuoden 2008 finanssikriisin myötä, jonka jälkeen BKT:n kehitys on pysynyt paikallaan. Myös GPI kasvoi tasaisesta samaan tahtiin kuin BKT aina 1980-luvulla saakka, mutta sen jälkeen ihmisten hyvinvoinnin kasvaminen GPI-indikaattorilla mitattuna on pysähtynyt ja kääntynyt 2010-luvulla laskuun.
Aidon kehityksen indikaattorin komponenttien tarkastelu osoittaa, että GPI:n kasvun pysähtyminen ja viimeaikainen lasku johtuu ennen kaikkea ympäristön heikkenemisestä aiheutuvilla negatiivisista vaikutuksista. Myös yksityisen kulutuksen kasvu pysähtyi jo 1990-luvun laman myötä, eikä hyvinvointia tuottavien markkinattomien palvelujen kasvu riitä pitämään GPI-indikaattoria kokonaisuudessaan kasvussa. Myönteistä on kuitenkin, että talouden tuotannon suorat haitat ihmisille ovat alkaneet hiljalleen vähentyä.
Maakunnittain verrattuna Varsinais-Suomi pärjää kuitenkin melko hyvin sekä BKT:lla että aidon kehityksen indikaattorilla mitattuna. Henkeä kohden laskettuna Varsinais-Suomen BKT oli vuonna 2019 maan viidenneksi korkein. Edellä oli vauras Uusimaa sekä asukaslukuun nähden korkean taloudellisen tuotannon alueet Pohjanmaa, Lappi ja Kymenlaakso. Lappi, Kymenlaakso ja Pohjanmaa pärjäävät kuitenkin huonosti GPI-vertailussa, jonka kärjessä on Uusimaa, Pohjois-Karjala ja Varsinais-Suomi. Ympäristön heikkenemisen vaikutus näkyy hyvin GPI-vertailussa, sillä kaikissa heikoimmin menestyneissä maakunnissa on merkittävää perinteistä raskasta teollisuutta.
Aidon kehityksen indikaattori laajentaa nykyistä taloustieteellistä tilastokuvausta huomioimalla 1) tulonjaolla painotetun yksityisen kulutuksen, 2) hyvinvointia tuottavat markkinattomat palvelut, kuten kotitaloustyön, vanhemmuuden tai vapaaehtoistyön arvon ja kestokulutushyödykkeiden tuottamat palvelut, 3) tuotannon haitat ihmisille, kuten vapaa-ajan menettämisen arvon, kestokulutushyödykkeiden hankinnan tai työmatkojen kustannukset ja 4) ympäristön heikentymisen ja luonnonvarojen kulumisen, joka sisältää esimerkiksi vesistöjen pilaantumisen, ilmansaasteiden ja meluhaittojen kustannukset, luonnontilaisten metsien häviämisen, uusiutumattomien luonnonvarojen käytön ja hiilidioksidipäästöjen aiheuttamat haitat.
GPI-indikaattorin laskenta toteutettiin maakuntien liittojen yhteishankintana, ja sen laati soveltavan tilastotieteen dosentti Jukka Hoffren Helsingin yliopistosta.
