Mikä: Data tutuksi – kuulumisia tiedon tuottajilta
Mitä: Turun yliopiston dataa keskilämpötiloista Turun alueella. Tammikuun ja heinäkuun keskilämpötila 100 metrin resoluutiolla.
Missä: https://data.lounaistieto.fi/data/fi/dataset/temperature-observations-turku-turclim
Kirjoittajat ja lisätietoja: Tutkijatohtori Juuso Suomi (juuso.suomi@utu.fi), Turun yliopisto, maantieteen osasto, maantieteen ja geologian laitos
TURCLIM-havaintoverkosto on Turun yliopiston maantieteen osaston vuonna 2001 perustama Turun alueen paikallisilmaston havainnoimiseen ja tutkimiseen tarkoitettu verkosto, jonka puitteissa ilman lämpötilaa ja suhteellista kosteutta mitataan Turun ja lähikuntien alueella tällä hetkellä yhteensä 75 havaintopisteessä puolen tunnin välein. Havaintoaineistoa on hyödynnetty monipuolisesti Turun yliopiston opetuksessa ja tutkimuksessa. Aineiston keruussa ja käytössä on tehty yhteistyötä Turun kaupungin kanssa vuodesta 2004 alkaen. Yksi keskeinen TURCLIM-aineistoon liittyvä tutkimuskohde on niin sanottu kaupungin lämpösaareke, jolla tarkoitetaan kaupungin ympäröiviä maaseutumaisempia alueita korkeampaa lämpötilaa. Turun keskustassa lämpötila voi olla ajoittain jopa yli 10 astetta korkeampi kuin noin 10 kilometrin päässä kaupungin keskustan ulkopuolella.
Pistemäisen lämpötilahavaintojen käyttömahdollisuudet esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa ovat rajalliset, koska lämpötilatietoa on käytettävissä vain tietyistä paikoista. Pistemäisestä TURCLIM-aineistosta onkin eri yhteyksissä tuotettu alueellisesti jatkuvia lämpötilakarttoja, joita on mahdollista hyödyntää monipuolisemmin esimerkiksi lämmitystarpeen, korkeiden lämpötilojen aiheuttaman terveysriskin tai liukastumisriskin alueellisten erojen arviointiin. Lämpötilakarttojen tuottaminen tapahtuu vaiheittain; aluksi selvitetään erilaisten paikkatietoaineistojen, paikkatietoanalyysien ja tilastollisten menetelmien avulla, mitkä ympäristötekijät vaikuttavat alueellisiin lämpötilaeroihin.
Turun alueella keskeisimmiksi tekijöiksi ovat osoittautuneet maankäyttö/maanpeite, korkeuserot sekä vesialueet. Tekijöiden vaikutukset eivät ole aina samanlaisia, vaan niiden voimakkuus, suunta ja alueellinen ulottuvuus vaihtelevat vuodenajasta, vuorokaudenajasta ja säätilasta riippuen; esimerkiksi meri lämmittää rannikkoalueita syksyllä, mutta viilentää keväällä. Kaupungin lämpösaareke taas on yleensä voimakkaimmillaan öisin, kun taas kesällä aamupäivisin kaupungin keskusta on usein jonkin aikaa ympäristöään viileämpi, jolloin puhutaan kylmäsaarekkeesta. Kun ympäristötekijöiden vaikutukset on saatu selville, voidaan lämpötilahavaintojen ja ympäristötekijöitä kuvaavien paikkatietoaineistojen avulla tuottaa erilaisten tilastollisten ja alueellisten mallintamismenetelmien avulla alueellisesti jatkuvia lämpötilakarttoja.
Data on mahdollista ladata Lounaistiedon dataportaalista vektoritiedostoina omalle koneelle erilaisia paikkatietoanalyysejä varten. Aineistoa voi käyttää CC BY 4.0 -lisenssin mukaisiin käyttötarkoituksiin. Oheiset lämpötilakartat on tuotettu 70 havaintopisteen lämpötilojen perusteella. Ympäristötekijöistä on huomioitu tammikuun kartassa vesialueiden suhteellinen pinta-ala 2 kilometrin säteellä, kaupunkimaisen maankäytön suhteellinen pinta-ala 700 metrin säteellä ja paikan korkeus verrattuna lähimmän 100 metrin keskikorkeuteen. Heinäkuun kartassa on huomioitu vastaavat ympäristötekijät 1,5 kilometrin, 700 metrin ja 200 metrin säteellä.
Lämpötilakarttoja on tuotettu Turun yliopiston maantieteen osaston TURCLIM-säähavaintoverkoston vuosien 2016-2018 lämpötilahavaintojen, korkeusmallin, SLICES-maankäyttöluokituksen, CORINE-maanpeiteluokituksen sekä lineaarisen regressiomallin avulla osana meneillään olevaa monitieteellistä, Suomen Akatemian rahoittamaa HERCULES-hanketta.
